Aavikkokettukaksosvauvat Allie ja Kaya osasivat jo istua hienosti.
"On aika tehdä heille syöttötuolit!" tuumasivat perheen isä Ronald ja äiti Sharon.
Tämä olikin mielenkiintoinen projekti — Ronald oli hiekkataiteilija, ja Sharon kirjoitti kuvakirjoja. He molemmat keksivät mielellään kaikenlaista näprättävää.
"Allien tuolin täytyy olla oikein mukava", Ronald sanoi. "Hän syö aina ateriansa hitaasti ja rauhallisesti."
"Kaya katselee mielellään tähtiä", Sharon lisäsi. "Hän tarvitsee syöttötuolin, joka sopii yötaivaan ihailuun."
Kaksikko ryhtyi töihin, ja pian he olivat saaneet valmiiksi kaksi suloista syöttötuolia.
"Ruoka-aika!" Sharon kutsui sinä iltana.
Hän laittoi Allien istumaan uuteen syöttötuoliinsa. Allie katseli ympärilleen niin paljon, että häneltä meni aterian syömiseen jopa tavallista pidempään.
Sillä välin Ronald koetti laittaa Kayan omaan syöttötuoliinsa ikkunan äärelle, jotta tämä näkisi tähdet. Oli kuitenkin liian pimeää, ja Kayaa pelotti.
"Nämä syöttötuolit eivät taidakaan olla sopivia", Ronald tuumi.
"Meidän täytyy tehdä uudet", Sharon vastasi. "Mutta millaisista syöttötuoleista he pitäisivät?"
Ronald ja Sharon eivät keksineet, mikä oli mennyt vikaan.
Seuraavana päivänä he kuitenkin keksivät vastauksen. He olivat sattumalta laittaneet syöttötuolit rinnakkain, jolloin Allie ja Kaya istuivat toistensa vieressä. Kaksoset katselivat toisiaan ja hymyilivät. Allie söi aamiaisensa paljon iloisempana, kun hänen siskonsa oli hänen vierellään.
Sinä iltana Ronald ja Sharon asettivat molemmat syöttötuolit ikkunan äärelle. Kaya ei enää pelännyt pimeää ja istui pitkään ihailemassa tähtiä.
"He ovat mielellään yhdessä", Ronald sanoi. "Olisihan se pitänyt muistaa."
"He viihtyvät myös meidän seurassamme", Sharon lisäsi. "Aina kun poistumme huoneesta, he alkavat itkeä. He haluavat olla kanssamme aina."
Ronald ja Sharon koettivat keksiä Allielle ja Kayalle uudet istuimet. Tähän tarvittaisiin kuitenkin apua.
He menivät tapaamaan Husky-perheen isää Vincentiä, joka suunnitteli autoja.
"Jättäkää asia minun hoidettavakseni!" Vincent hymyili. "Tiedän tarkalleen, mitä tehdä!"
Pian Vincent olikin valmis. "Tämä on teille", Ronald ja Sharon sanoivat kaksosille. Vincent oli rakentanut kaksostenrattaat, joissa oli pienet suloiset aavikkoketun korvat.
Allie ja Kaya olivat aivan innoissaan. Joka päivä he istuivat rattaiden kyydissä, kun heidän vanhempansa veivät heidät kävelylle, Sharon luki heille kuvakirjaa tai Ronald työskenteli hiekkataiteensa parissa.
Pian rattaista tuli niin tärkeä osa heidän kotiaan, että tuntui aivan siltä, kuin heillä olisi aina ollut ne.
LOPPU
HUOMAUTUS 