Suklaapuputyttö Freya oli päättänyt siivota huoneensa. ”Huoneeni on liian täynnä roinaa”, hän tuumi itsekseen. ”Minun täytyy antaa joitakin tavaroita pois." Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty!
Kaikki huoneessa olleet esineet olivat niin erityisiä, ettei hän olisi millään malttanut luopua niistä.
"Tämä on vaikeampaa kuin voisi kuvitella!" Freya ajatteli.
Silloin hän löysi kirjahyllyn perältä vanhan kirjan.
"Oi", Freya sanoi. "En muistakaan tätä kirjaa." Hän avasi kirjan varovasti ja näki siinä varsin salaperäisiä sanoja. "Kirjoita toiveesi tähän kirjaan, niin se toteutuu", siinä luki.
Freya tuijotti sivua niin ihmeissään, ettei hän kuullut isänsä ja veljensä Cocon saapuvan huoneeseen. "En olekaan nähnyt tuota kirjaa aiemmin”, hänen isänsä sanoi.
"Onko se lumottu?" Coco kysyi innoissaan.
"En tiedä", Freya vastasi. "Kokeillaan kirjoittaa siihen toive."
Kaikki kolme kirjoittivat yhden toiveen.
"Kadotin palloni metsän heinikkoon", Coco kirjoitti. "Toivon saavani sen takaisin."
"Toivon, että osaisin piirtää paljon kauniita kukkia", Freya kirjoitti.
"Toivon, että osaisin leipoa maailman maistuvimman leivän", heidän isänsä kirjoitti.
Kun toiveet oli kirjoitettu, Freya ja hänen isänsä menivät ulos etsimään Cocon palloa. He etsivät ja etsivät, kunnes aurinko alkoi laskea. Viimein Freya löysi sen! Coco oli riemuissaan nähdessään pallonsa jälleen.
“Kiitos, Freya!” hän iloitsi. “Minullakin on sinulle yllätys!”
Kun Freya palasi sisälle, hän ei ollut uskoa silmiään. Koko talo oli täynnä kukkia — niitä oli aivan kaikkialla! "Paljon kauniita kukkia piirrettäväksi, aivan kuin toivoit!" Coco ilmoitti ylpeänä.
Nyt kaksi toivetta oli toteutunut! Jäljellä oli enää heidän isänsä toivomus. Freya ja Coco tiesivät tarkalleen, mitä tehdä.
Päivällispöydässä isä tarjoili tekemäänsä leipää.
"Mmmm!" Freya ja Coco hymyilivät. "Tämä on koko maailman parasta leipää!" "Kiitos", isä vastasi. "Kaikki toiveet ovat nyt toteutuneet!"
"Toiveet?" lasten äiti ihmetteli. Niinpä Freya, Coco ja heidän isänsä kertoivat koko jutun.
"Mutta eihän tuo ole taikuutta", sanoi pikkuinen Crème. "Sinä kirjoitit sen kirjan kauan sitten, Freya. Etkö muista?"
"Niinkö?" Freya oli ihmeissään. "En muista ollenkaan."
"Tämä osoittaa, kuinka taianomaisia asioita voi saada aikaan aivan itse!" äiti sanoi. "Siivositko muuten jo huoneesi?" Hups! Freya oli unohtanut koko asian!
"Kirjoitan sen kirjaani!" Freya sanoi. Koko perhe nauroi.
Freya ei ollut saanut siivousurakkaansa valmiiksi, mutta pari viime päivää olivat silti olleet aivan ihania!
LOPPU
HUOMAUTUS 