Kylän lapset olivat menossa kouluretkelle! Heidän opettajansa johdatti heidät kukkulan laelle, jolta he näkivät meren.
Suklaapupuperheen Freya ja poika Coco eivät voineet lakata ihailemasta valtavaa sinistä merta.
Kun he palasivat kotiin, he katselivat talonsa seinällä olevaa meriaiheista taulua.
“Eikö olisi hienoa mennä uudelleen ihailemaan merta perheen kanssa?” Coco ehdotti.
“Enpä usko, että se on mahdollista”, Freya vastasi. “Vauvat eivät jaksa kävellä niin pitkälle.”
“Asian voi kyllä järjestää!” heidän isänsä liittyi mukaan keskusteluun. “Mennään sunnuntaina!”
Freya ei ollut asiasta niin varma. Pystyisivätkö hänen vanhempansa todella kantamaan vauvoja koko matkan? Hän oli entistäkin huolestuneempi kuullessaan äitinsä sanovan: “Meidän täytyy pakata mukaan kunnon lounas ja paljon evästä.”
Pian suuri päivä koitti. Perhe oli pakannut mukaan niin paljon tavaraa, ettei Freya voinut kuvitella, kuinka he jaksaisivat kantaa kaiken kukkulan laelle.
Silloin Freya kuuli torven tööttäyksen. Heidän isänsä ajoi pihaan isolla matkailuautolla!
Auto oli kerrassaan valtava – koko perhe ja kaikki heidän matkatavaransa mahtuivat siihen mainiosti. Freya ja hänen veljensä ja siskonsa eivät saaneet katsettaan irti autosta.
Pian kaikki oli pakattu.
“Hypätkää kyytiin!” isä huikkasi. “On aika lähteä!”
Niin he lähtivät matkaan ja huristelivat metsän ja vuorten lomitse. “Ooh!” lapset ihastelivat. “Se menee tosi kovaa!”
Vauvat vilkuttivat ikkunasta. Heillä oli aivan valtavan hauskaa!
Viimein perhe saapui kukkulan huipulle.
“Meri!” lapset hihkaisivat. He riensivät ulos autosta ja kirmasivat katsomaan suurta sinistä merta.
Jopa kolmoset nauttivat merituulesta vaunuissaan.
“Lounasaika!” isä kutsui.
Parilla nopealla liikkeellä hän muutti auton istuimet piknikpöydäksi ja -tuoleiksi!
Lapset auttoivat ruokien kattamisessa, ja kaikki alkoivat syödä iloisina.
Kun perhe ajoi illalla kotiin, vauvat torkkuivat takapenkillä väsyneinä kaikesta hauskanpidosta.
Freya katseli iloisena ulos ikkunasta ja ihaili kaunista auringonlaskua. Se oli täydellinen päätös täydelliselle päivälle.
“Sehän oli mukava reissu, eikö ollutkin?” isä myhäili tyytyväisenä.
“Meidän täytyy pian tehdä uusi retki jonnekin”, äiti tuumasi.
Freya ja Coco virnistivät toisilleen. He eivät malttaneet odottaa näkevänsä, minne perhe lähtisi seuraavalla kerralla!
LOPPU
HUOMAUTUS 