Eräänä päivänä lapset pitivät konsertin ja soittivat musiikkia päiväkodin vauvoille.
Suklaapuputyttö Freya soitti viulua, ja Silkkikissatyttö Tiffany soitti selloa.
Pienokaiset nauttivat lasten ihanasta musiikista.
“Isot lapset ovat tosi taitavia!” he ihastelivat.
Siitä hetkestä lähtien he halusivat oppia soittamaan yhtä hyvin kuin Freya ja Tiffany.
Soittimet kiehtoivat varsinkin Pähkinäoravavauva Ambrosea ja Suklaapupuvauva Cremeä.
He halusivat kovasti oppia soittamaan yhtä kauniisti kuin isot lapset. Kun lapset olivat päättäneet konserttinsa, Ambrose ja Crème tarttuivat Tiffanyn selloon ja Freyan viuluun, kun muut lapset eivät huomanneet.
“Shh”, he sanoivat muille pikkuisille. “Älkää kertoko kellekään!”
Crème ja Ambrose liikuttelivat viulun ja sellon jousia niin kuin he olivat nähneet Freyan ja Tiffanyn tekevän.
“Iuuuuuuuuuuuuuuukk!” kuului viulusta.
“Kriiiiiiiiiiikk!” kuului sellosta.
Se ei kuulostanut lainkaan samalta kuin konsertissa!
“Voi ei!” Crème ja Ambrose parkuivat. “Me rikoimme ne!”
He laittoivat soittimet kiireesti takaisin sinne, mistä he olivat ne löytäneetkin.
Crème ja Ambrose olivat pettyneitä. Muut pikkuiset leikkivät iloisina, mutta Crème ja Ambrose olivat liian surullisia leikkimään.
“Mikä on vialla?” kysyi heidän opettajansa, Maitokaniperheen äiti Kate Periwinkle.
“Me rikoimme Freyan ja Tiffanyn soittimet”, kaksikko nyyhkytti. “Olemme tosi pahoillamme!”
“Älkää olko huolissanne”, rouva Periwinkle hymyili hellästi. “Eivät ne suinkaan menneet rikki. Sellon tai viulun soittaminen on hyvin vaikeaa. Se täytyy opetella.”
Silloin rouva Periwinkle sai hienon idean.
“Keksin mainion tavan, jolla pikkuiset voivat pitää hauskaa soittimien parissa”, hän tuumi.
Hän pyysi muilta kyläläisiltä apua, jotta pikkuisille saataisiin hankittua soittimet – sellaiset, jotka sopisivat juuri heille!
He saivat kauniinvärisiä kazoo-soittimia ja ksylofoneja. Pienokaiset olivat aivan innoissaan.
Siitä päivästä lähtien päiväkodista kantautui kaunista musiikkia joka päivä.
Eräänä päivänä vauvat pitivät oman konsertin!
Kaikki kylän asukkaat tulivat kuuntelemaan ja nauttivat esityksestä.
Rouva Periwinkle soitti pianoa, vauvat soittivat omia soittimiaan sydämensä kyllyydestä. Kun esitys oli ohi, yleisö taputti ja hurrasi. Pikkuiset tunsivat itsensä todella ylpeiksi – heidän unelmansa kauniin musiikin soittamisesta oli toteutunut!
LOPPU
HUOMAUTUS 