Eräänä päivänä Reea Suklaapuputyttö meni Merituulen lahdelle perheensä ja ystäviensä kanssa. Lapset olivat innoissaan. Ronja Raitakissatyttö oli lähettänyt heille kirjeen, jossa luki:
“Jotain ihmeellistä on tapahtunut! Tulkaa katsomaan!”
“Mitähän se voi olla?”
lapset kyselivät toisiltaan, kun he olivat auton kyydissä matkalla Merituulen lahdelle.

Kun he pääsivät rannalle, lapset näkivät yllättävän näyn auton ikkunan läpi.
“Mikä tuo on?” kysyi Reea.
“Näyttää isolta jäätelöltä”,
sanoi Bonnie Persialaiskissavauva.
Meren rannalla seisoi valtava jäätelötuutti. 　Lapset juoksivat katsomaan sitä ja huomasivat, että se oli uuden jäätelökaupan kyltti! 　Raitakissaäiti Lumi tervehti yllättyneitä lapsia hymyillen.
“Tervetuloa jäätelökauppaan meren rannalla!” hän sanoi.
“Suunnittelin sen salaa voidakseni yllättää teidät. Olette ensimmäiset asiakkaamme!”

Tiskillä oli monta altaallista jäätelöä kaikissa mahdollisissa väreissä.
“Vau, ne ovat niin kauniita!”
huudahti Reea.
“Mitä jäätelöä tämä on?”
kysyi Otto Pähkinäoravapoika.
“Se on passionhedelmäjäätelöä”, vastasi Lumi.
“Mustikkajäätelökin on hyvää”,
lisäsi Ronja, jolla oli kiire äidin auttamisessa.

Jäätelö oli kylmää ja herkullista – juuri täydellistä kuumana päivänä. Lapset olivat iloisia.
“En ole ennen maistanut tällaista jäätelöä”, sanoi Reea.
“Se on herkullista!”
Pikkulapset olivat myös iloisia, kun he istuivat hedelmänmuotoisissa tuoleissa ja penkillä, joka keinui kuin keinulauta, syömässä lempijäätelömakujaan.

Mutta Emilia Suklaapupuvauva ei tilannut jäätelöä. Kun Lumi kysyi, mitä hän halusi, hän osoitti isoa jäätelön muotoista kylttiä ja sanoi:
“Haluan tuon ison jäätelön!’

Emilia oli luullut, että jäätelökaupan jäätelöt olivat oikeasti yhtä isoja kuin kyltti. Hän oli odottanut saavansa syödä niin isoa jäätelöä, ja oli hyvin pettynyt huomattuaan, ettei se ollut oikea.
“Meillä ei ole niin isoa jäätelöä, mutta kävisikö tämä?’
ehdotti Lumi ja ojensi Emilialle erityisen jäätelön, jossa oli viisi palloa.

Sitten Lumi osoitti kylttiä ja sanoi:
“Haluaisitko kiivetä tuon jäätelön sisälle?’
Lumi johdatti Emilian jäätelön sisään. Siellä oli parveke, josta näki kauas rannalle, ja penkki.
“Olen isossa jäätelössä!’ huusi Emilia.

Emilian jäätelö maistui vieläkin paremmalle, kun hän katseli isolle, siniselle merelle ja tunsi ihanan merituulen puhaltavan ympärillään. 　Muut taaperot kiipesivät ylös hänen perässään.
“Näen isoisäsi huvijahdin!’ huudahti Luukas Pähkinäoravavauva. 　Reea ja muut lapset heiluttivat pikkuisille alapuolella olevalta terassilta. 　

Kaikki olivat onnellisia katsellessaan kimaltelevalle merelle. Nyt kun Merituulen lahdella oli yksi ihana paikka lisää, lapset odottivat entistäkin enemmän matkoja sinne.

LOPPU