Suklaapuputyttö Reean perheellä oli uusi auto. Se oli kaunis, oranssi ja kaksipaikkainen avoauto. Se oli hyödyllinen ostoksia tehdessä ja Reea sai mennä mukaan. Reeasta oli ihanaa istua äidin tai isän vieressä uudessa avoautossa. Eräänä päivänä Reean isoisä kutsui hänet Merituulen lahdelle huviristeilylle ihailemaan auringonlaskua.

“Isä vie sinut avoautolla”, Reean äiti sanoi.
Reea oli onnellinen. Hän oli toivonut pääsevänsä pidemmälle ajelulle heidän uudella autollaan.
“Käydään ensin tekemässä ostoksia huviristeilyäsi varten”, sanoi Reean äiti.
Hän ajoi Reean vaatekaupalle ja osti hänelle sievän laukun, joka oli täydellinen huviristeilylle.

Kun veneretkipäivä koitti, satoi.
“Voi ei!” sanoi Reean äiti.
“Nyt Reea ei pääse huviristeilylle.”
“Merituulen lahdella on varmaan ihan hyvä ilma”,
sanoi Reean isä rauhoitellen.
“Meidän täytyy vain ajaa katto kiinni.”
“Heippa!”
huusivat Reea ja hänen isänsä iloisesti, kun he lähtivät matkaan autollaan.

Ja todellakin, sade lientyi, kun Reea ja hänen isänsä ajoivat kohti Merituulen lahtea.
“Tehdäänpä pieni kiertomatka”, sanoi Reean isä.
“Näemme jotakin kaunista.”
Reea ja hänen isänsä tulivat korkean vuoren huipulle, josta avautui upea näkymä. Sade oli loppunut, ja aurinko kurkisti pilvien takaa – taivaalla näkyi myös iso sateenkaari!
“Vau!” huusi Reea innoissaan.
“Se on niin kaunis!”
Reea ja hänen isänsä ihailivat sateenkaarta.

Jonkin ajan kuluttua Reean isä sanoi:
“No, nyt kun ei enää sada, jatketaan Merituulen lahdelle!”
Hän avasi auton katon ja ajoi nopeammin kuin aikaisemmin.
“Jeeeee!”
huusi Reea innoissaan.
“Tämä on niin hauskaa!”
Maisemat vilahtivat ohi ja leppoisa tuulenvire puhalsi auton ympärillä.

Juuri kun taivas alkoi punertaa ja aurinko laskea meren yllä, Reea ja hänen isänsä saapuivat Merituulen lahdelle. Reea juoksi laiturille, jossa hänen isovanhempansa odottivat, ja kertoi heille kaiken upeasta automatkastaan.
“Se oli niin hauskaa!” hän sanoi.
“Auto meni niin lujaa, etten voinut uskoa sitä!”

Perhe kiipesi huvijahdin kyytiin, ja he lähtivät seilaamaan hiljaa kohti ilta-aurinkoa.
“Merelle lähteminen on hauskaa, mutta uskon, että autolla ajaminen tuulen tuivertaessa on myös mahtavaa!”
sanoi Reean isoisä.
“Voit lähteä huomenna kanssani ajamaan rantateille”, ehdotti Reean isoäiti. “Huraa!” sanoi Reea.
“Ajellaan paljon!”
Reea ei olisi malttanut odottaa seuraavaa päivää, jolloin hän pääsisi ajamaan merituulen tuivertaessa isoäitinsä kanssa.

LOPPU