Kaikki Sylvanian Villagen lapset rakastivat Siilin leipomoa. He kävivät siellä joka päivä.
Leipomossa oli iso tiiliuuni, ja kaikki tiesivät herkullisesta tuoksusta, että siellä paistetut leivonnaiset olivat valmiita. Heti kun lapset haistoivat sen, he huusivat:
“Mennään leipomoon!”
ja juoksivat niin lujaa kuin pystyivät.

Siiliäiti Helmi oli leipuri. Hän tervehti lapsia aina iloisesti.
“Hei!” hän sanoi.
“Olen odottanut teitä.”
Hän otti esiin voisarvia, pain au chocolat -suklaapullan ja paljon muita herkkuja.
“Ooooh!” joku lapsista huokaisi.
“Ne näyttävät herkullisilta!”
“En tiedä, minkä valitsisin”, sanoi toinen.
“Haluan syödä ne kaikki!”
Oli niin paljon ihania asioita, joista valita, että lasten oli vaikea päättää. Kaikki näytti niin herkulliselta – ja kauniilta.

Eräänä päivänä Reea Suklaapuputyttö ja Veera Pähkinäoravatyttö kävivät leipomossa ollessaan matkalla koulusta kotiin. Reea valitsi mansikkaviinerin ja Veera saksanpähkinäpullan.
“Se näyttää niin sievältä, että tuskin voin syödä sitä”, sanoi Reea iloisesti.
“Haluaisin vain laittaa sen huoneeseeni ja katsella sitä.”

Siitä Veera sai idean. Seuraavana aamuna Veera kävi yksin leipomossa ja pyysi Helmiltä palvelusta.
“Minun äitini rakastaa leipomuksiasi”, hän selitti.
“Voisitko leipoa jotain erityistä hänen syntymäpäiväkseen?”
Helmin mielestä se oli loistava idea.
“Tietysti voin!” hän vastasi.
“Mistä äitisi pitäisi?”

Veera ja Helmi miettivät ja miettivät ja puhuivat ja puhuivat, mutta eivät keksineet. Juuri silloin Reea tuli leipomoon.
Kun Reea kuuli Veeran ja Helmin suunnitelmasta, hän sanoi:
“Minä tiedän! Sinun äitisi kutsuu aina kaikki teidän taloonne, joten miksi et tekisi hänelle talon muotoista leipää?”

Miten hyvä idea! Veera ja Helmi olivat hyvin iloisia.
“Leivon äidillesi hienon leivän”, Helmi sanoi.
“Odottakaahan, niin näette!”
Veera ja Reea olivat kovin innoissaan kävellessään kotiin sinä päivänä. Amanda Pähkinäoravaäidin syntymäpäivänä Veera ja Reea menivät leipomoon hakemaan Helmin tekemää leipää. Se oli valtava!

“Teidän talossanne on tilaa kaikille, joten halusin tehdä leivästäkin ison ja herttaisen”,
Helmi selitti hymyillen.
“Taisin kyllä innostua liikaa!”
“Kiitos, rouva Siili!”
Veera sanoi innostuneesti.

Amanda ilahtui lahjasta, ja kaikki juhlissa olivat sitä mieltä, että se oli upea leipä.

Siitä päivästä lähtien Helmillä oli kädet täynnä työtä, kun kyläläiset halusivat tilata erikoisempia leipiä.
“Haluaisin autoleivän!”
sanoi Topias Raitakissapoika.
Helmin herkullisista leivonnaisista oli tullut entistäkin suositumpia.

LOPPU