Uusi kauppa oli avattu Sylvanian Villagessa. Suklaapuputyttö Reea kurkisti isosta ikkunasta sisään ja henkäisi näylle. “Miten kaunista!” hän huudahti. Kauppias, Cecilia Persialaiskissaäiti, tervehti asiakkaita. Hän oli pukeutunut kauniiseen mekkoon. Kauppa oli täynnä upeita mekkoja ja säihkyviä koruja. Reea ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään niin ihanaa.

Juuri silloin Reea huomasi ikkunassa kauniin, vaaleanpunaisen korvakorun.
“Vau”, hän ajatteli.
“Se on niin sievä!” Hän halusi ostaa korvakorun, mutta häntä ujostutti mennä yksin sisään niin hienoon liikkeeseen. Reea tuli sen jälkeen monta kertaa takaisin katselemaan sisään kaupan ikkunasta. Eräänä päivänä Cecilia Persialaiskissaäiti avasi oven, hymyili Reealle ystävällisesti ja sanoi:
“Haluatko tulla sisään, kultaseni?”

Reea astui hermostuneesti kauppaan.
“Pidät tästä, eikö vain?”
Cecilia sanoi ja otti korvakorun lasivitriinistä. Vasta silloin Reea huomasi, että siellä oli myös kaunis kaulakoru.
“Vau!” hän ajatteli.
“Tuo sopisi täydellisesti äidille.”

Reea päätti ostaa kaulakorun lahjaksi äidilleen. Seuraavana sunnuntaina Reea antoi kauniin kaulakorun äidilleen. Äiti tuli hyvin iloiseksi – ja hänelläkin oli yllätys Reealle!

“Ostin sinulle eilen jotain”, hän sanoi.
“Luulen, että se näyttää kauniilta ylläsi.”
Hän ojensi lahjan Reealle. Se oli sama vaaleanpunainen korvakoru, jota Reea oli ihaillut! Reea ilahtui.
“Olen aina halunnut tämän!” hän sanoi.

Reea kertoi äidilleen käynnistään kaupassa.
“Minua jännitti kamalasti, kun menin sisään, mutta siellä oli niin ihanaa!”
Reean äiti hymyili.
“Tuli juuri mieleeni, että eikös Pähkinäoravaperheellä ole pian juhlat? Käydäänpä taas siellä kaupassa ja ostetaan noihin korvakoruihin sopivat mekot.”

Reea ja äiti laittoivat korvakorut ja kaulakorun ylleen ja ajoivat kaupalle avoautollaan.
“Hei taas!”
sanoi Cecilia hymyillen. Hän valitsi kauniit mekot Reean ja äidin sovitettaviksi.
“Vau!”
sanoi Reea katsellessaan kuvajaistaan peilistä.
“Se on niin kaunis!”
Reea ei ollut koskaan uskonut, että saisi pukeutua niin hienoon mekkoon.
“Nämä sopisivat hienosti yhteen mekkojenne kanssa, eikö vain?”
ehdotti Cecilia ja toi heille kaksi yhteensopivaa, eriväristä käsilaukkua.

Reea ja hänen äitinsä panivat käsilaukut olalleen. Reean laukku sopi täydellisesti hänen mekkoonsa.
“Näytän aivan prinsessalta!”
sanoi Reea ilahtuneena peilin edessä pyörähdellen. Sillä tavalla Cecilia Persialaiskissa teki sylvanialaisten äitien ja tytärten unelmista totta ihmeellisellä kaupallaan.

LOPPU